Ningen 人間

Ningen on taiteellisen väitöstutkimukseni Tyhjyyden astia- Ma tanssijan sisäisen ja ulkoisen tilan muotoutumisessa toinen taiteellinen osa Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa (Tutke). Se lainaa nimensä japanilaiselta Kioton koulun filosofi Watsuji Tetsurolta (1889–1960), jonka käyttämä japaninkielinen ihmistä̈ (kehomielen kokonaisuutena) merkitsevä käsite ningen 人間 sisältää ihmisen sekä yksilöllisen että sosiaalisen puolen, koostuen kahdesta kanji-merkistä; ihminen ja ma. (Carter.2013.) Ma viittaa tässä yhteydessä vuorovaikutteiseen väliin, jossa liike tapahtuu kohti itseä ja toista alati muuttuen. Se tuo käsitteeseen mukaan ajatuksen jaetusta tilasta, bashosta (Shimizu. 2020.) Ningen-teoksen keskiössä on kehollisesta kokemuksesta nouseva hiljainen tieto ja sanaton vuorovaikutus ympäristön kanssa. Teoksessa tutkitaan, miten ympäristö, sisältäen yleisön, vaikuttaa hetkessä syntyvään tanssiin ja miten japanilaisen tila-aikakäsitteen ma voidaan ajatella olevan läsnä tilassa sen jakavien ihmisten sekä aineellisten että aineettomien materioiden välillä.

Tutkimuksen toinen taiteellinen osa rakentuu ensimmäisen osan Avoimena Sulkeutunut (6.6.2021) taiteellisesta tutkimusprosessista nousseiden menetelmien, materiaalien, ajatusten, ymmärryksen sekä̈ siihen liittyvien viitekehysten ja käsitteiden pohjalta. Tutkimukseni pääkysymys on: Miten ma suuntaa tanssijan (ruumiin) sisäisen ja ulkoisen tilan muotoutumista? Lisäkysymyksinä̈ ovat: Miten somaattiset menetelmät ja itämaiset kehomielipraktiikat tukevat sisäisen ja ulkoisen tilan man löytämistä? Minkälaista ruumiillista ymmärrystä maailmasta se avaa? Miten ma näyttäytyy tanssijan työssä ja minkälaista taiteellista merkitysmaailmaa se rakentaa koreografisessa kompositiossa? Tutkimuksen ensimmäisessä taiteellisessa osassa tarkastelin tutkimusaihettani esiintyjän näkökulmasta. Toisessa osassa muuttuu tarkastelukulmani esiintyjästä koreografin rooliin.

Ningen is the second artistic part of my Artistic Research dissertation Tyhjyyden astia - Ma in the Formation of the Dancer's Internal and External Space at the Performing Arts Research Center of the University of the Arts Helsinki (Tutke). It borrows its name from Japanese Kyoto School philosopher Watsuji Tetsuro (1889–1960), who used this Japanese concept ningen人間, human ( bodymind). It includes both the individual and the social side of human and is consisting of two kanji characters: human and ma. (Carter.2013.) In this context, ma refers to an interactive interval in which movement takes place towards oneself and another, constantly changing. It brings to the concept the idea of ​​a shared space, basho. (Shimizu. 2020.) At the heart of Ningen is tacit knowledge arising from bodily experience and wordless interaction with the environment. The work explores how the environment, including the audience, influences the momentary dance that emerges and how the Japanese concept ma can be thought to be present between the people and tangible and intangible elements in the shared space of performance.

The second artistic part of the research is based on the methods, materials, ideas, understanding and related frameworks and concepts that emerged from the artistic research process of the first part Avoimena Sulkeutunut (6.6.2021). The main question of research is: How does ma orientate the formation of the internal and external space of the dancer? Additional questions are: How do somatic methods and Asian bodymind practices support the discovery of internal and external space? What kind of bodily understanding of the world does it open? How does ma appear in the work of a dancer and what kind of artistic meaning does it build in a choreographic composition? In the first artistic part of the research, I studied my research topic from the performer’s point of view. In the second part, my perspective changes from the performer to the role of the choreographer.