Ningen 人間

Ningen on taiteellisen väitöstutkimukseni Tyhjyyden astia- Ma tanssijan sisäisen ja ulkoisen tilan muotoutumisessa toinen taiteellinen osa Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa (Tutke). Se lainaa nimensä japanilaiselta Kioton koulun filosofi Watsuji Tetsurolta (1889–1960), jonka käyttämä japaninkielinen ihmistä̈ (kehomielen kokonaisuutena) merkitsevä käsite ningen 人間 sisältää ihmisen sekä yksilöllisen että sosiaalisen puolen, koostuen kahdesta kanji-merkistä; ihminen ja ma. (Carter.2013.) Ma viittaa tässä yhteydessä vuorovaikutteiseen väliin, jossa liike tapahtuu kohti itseä ja toista alati muuttuen. Se tuo käsitteeseen mukaan ajatuksen jaetusta tilasta, bashosta (Shimizu. 2020.) Ningen-teoksen keskiössä on kehollisesta kokemuksesta nouseva hiljainen tieto ja sanaton vuorovaikutus ympäristön kanssa. Teoksessa tutkitaan, miten ympäristö, sisältäen yleisön, vaikuttaa hetkessä syntyvään tanssiin ja miten japanilaisen tila-aikakäsitteen ma voidaan ajatella olevan läsnä tilassa sen jakavien ihmisten sekä aineellisten että aineettomien materioiden välillä.

Tutkimuksen toinen taiteellinen osa rakentuu ensimmäisen osan Avoimena Sulkeutunut (6.6.2021) taiteellisesta tutkimusprosessista nousseiden menetelmien, materiaalien, ajatusten, ymmärryksen sekä̈ siihen liittyvien viitekehysten ja käsitteiden pohjalta. Tutkimukseni pääkysymys on: Miten ma suuntaa tanssijan (ruumiin) sisäisen ja ulkoisen tilan muotoutumista? Lisäkysymyksinä̈ ovat: Miten somaattiset menetelmät ja itämaiset kehomielipraktiikat tukevat sisäisen ja ulkoisen tilan man löytämistä? Minkälaista ruumiillista ymmärrystä maailmasta se avaa? Miten ma näyttäytyy tanssijan työssä ja minkälaista taiteellista merkitysmaailmaa se rakentaa koreografisessa kompositiossa? Tutkimuksen ensimmäisessä taiteellisessa osassa tarkastelin tutkimusaihettani esiintyjän näkökulmasta. Toisessa osassa muuttuu tarkastelukulmani esiintyjästä koreografin rooliin.

Ningen is the second artistic part of my Artistic Research dissertation Tyhjyyden astia - Ma in the Formation of the Dancer's Internal and External Space at the Performing Arts Research Center of the University of the Arts Helsinki (Tutke). It borrows its name from Japanese Kyoto School philosopher Watsuji Tetsuro (1889–1960), who used this Japanese concept ningen人間, human ( bodymind). It includes both the individual and the social side of human and is consisting of two kanji characters: human and ma. (Carter.2013.) In this context, ma refers to an interactive interval in which movement takes place towards oneself and another, constantly changing. It brings to the concept the idea of ​​a shared space, basho. (Shimizu. 2020.) At the heart of Ningen is tacit knowledge arising from bodily experience and wordless interaction with the environment. The work explores how the environment, including the audience, influences the momentary dance that emerges and how the Japanese concept ma can be thought to be present between the people and tangible and intangible elements in the shared space of performance.

The second artistic part of the research is based on the methods, materials, ideas, understanding and related frameworks and concepts that emerged from the artistic research process of the first part Avoimena Sulkeutunut (6.6.2021). The main question of research is: How does ma orientate the formation of the internal and external space of the dancer? Additional questions are: How do somatic methods and Asian bodymind practices support the discovery of internal and external space? What kind of bodily understanding of the world does it open? How does ma appear in the work of a dancer and what kind of artistic meaning does it build in a choreographic composition? In the first artistic part of the research, I studied my research topic from the performer’s point of view. In the second part, my perspective changes from the performer to the role of the choreographer.

‘‘ Plum blossoms here and there,

It is good to go north,

Good to go south.’’

-Buson

Ningenin taiteellisen tutkimusprosessin keskiössä oli kysymys ma käsitteen ilmenemisestä työryhmän kanssa jaetussa tilassa. Se sai erilaisia ilmenemismuotoja vaihdellen yksilöllisistä jaettuihin kokemuksiin. Näitä olivat mm. tanssijoiden kehomielten, ulko- ja sisätilojen, koreografin, tanssijoiden ja suunnittelijoiden, katsojien ja esiintyjien sekä luiden välissä olevien tilojen, liikkeen ja liikkumattomuuden, hiljaisuuden ja äänen, valon ja pimeyden, ruumiin muodon ja tyhjän, subjektiivisen sisäisen kokemuksen ja objektiivisen ulkoisen havainnon väliset suhteet. Ulkona tehtyjen kenttätöiden jaetut olosuhteet; sää, tuuli, meren ääni, auringon väreily vedessä, kallion tuntu, lintujen äänet, jäivät kaikumaan teokseen. Työskentelyssä nousi esiin kysymyksiä, kuten: Miten väliset tilat liikkuvat, yhdistävät tai erottavat ja tulevat esiin? Miten aistittava kehystää tyhjää ja piirtää sitä esiin?  Mitä ajatus masta nostaa esiin tanssiessa? Minne se ohjaa havaintoa ja miten se asettuu oman ruumiin sisäisen ja ulkoisen tilan kokemuksen yhteyteen? Miten taiteellisesta tutkimuksesta muotoutuu esitys?

Esitykset tuovat yleisön osaksi jaettua tilaa, mikä vaikuttaa siellä muotoutuvaan esitykseen sekä tanssijoiden toimintaan. Yleisönjäsenten on mahdollista jäädä keskustelemaan, kysymään ja kertomaan kokemuksistaan työryhmän kanssa esitysten jälkeen. Kaikki palaute on arvokasta tutkimuksen kannalta ja sitä on myös mahdollista lähettää minulle sähköpostitse osoitteeseen maarit.rankanen@uniarts.fi .

At the heart of Ningen's artistic research process was the emergence of the concept of ma as shared space with the artistic working group. It took on different manifestations ranging from individual to shared experiences. These included the interactive embodied relationships between the dancers, the exterior and interior, choreographer, dancers and designers, the spaces in-between spectators and performers, bones, movement and stillness, silence and sound, light and darkness, body shape and emptiness, subjective internal experience, and objective external perception. Shared conditions for fieldwork performed outdoors; weather, wind, the sound of the sea, ripple of the sun in the water, feeling of the rock, sounds of the birds, left echoes in the work. The work raised questions such as: How do the spaces in-between move, connect, or separate and emerge? How does perceptible forms frame the emptiness and draw it out? What does the idea of ​​ma bring up in dancing? Where does it direct perception and how does it relate to the embodied experience of the internal and external space? How does artistic research turn into a performance?

The performances bring the audience into a shared space, which influences the formation of the performance and activities of the dancers. Audience members will be able to stay to discuss, ask questions and share their experiences with the artistic team after the performances. All feedback is valuable for the research, and it is also possible also to send it to me by e-mail at maarit.rankanen@uniarts.fi.

Ma tarkoittaa intervallia tilassa ja ajassa. Se voi olla esimerkiksi kahden seinän välinen tyhjä tila, hiljainen tauko musiikissa tai liikkumattomuus kahden liikkeen välissä. Ma on myös budolajeissa kahden taistelijan välinen etäisyys. Sen voi ajatella ilmenevän yleisön ja esiintyjän sekä esim. oman kehon keskustan ja raajojen välissä. (Shimizu. 2020.) Ma liittyy myös ruumiin esitietoiseen suhteeseen ympäristön kanssa. Aasialaisessa ajattelussa tyhjyyden ajatellaan olevan kaikkien ilmiöiden taustalla. Ma tuo tämän tyhjyyden esiin, piirtyessään aistittavien muotojen väliin.

Ma 間 means the interval in space and time. It can be, for example, an empty space between two walls, a quiet pause in music, or stillness in-between two movements. Ma is also the distance between two fighters in Budo. It can be thought of as occurring between the audience and the performer and, for example, the center of one's own body and the limbs. (Shimizu. 2020.) Ma is also related to the body’s preconscious relationship with the environment. In Asian thinking, emptiness is thought to be behind all visible and perceptible world. Ma brings out this emptiness, drawing it out in-between perceptible forms.

Performances        

Premiere 31.5 at 19 and 2.6, 3.6 Teatterisali, Theatre Academy, Uniarts Helsinki, 7.-8.6 at 19 Tanssin Talo Pannuhalli. Discussions 31.5,2.6, 3.6, 7.8 after performances

Choreography 

Mammu Rankanen and performers

   

Direction 

Mammu Rankanen

Dance                                                                                  

Satu Halttunen                                                                    

Virpi Juntti                                                                            

Anni Kaila                                                                              

Kalle Lähde                                                                         

Eemu Äikiö

Lightning design

Teo Lanerva

Sound design/Composition 

Tom Lönnqvist

Space design

Teo Lanerva ja Mammu Rankanen

Photos and video

Janne Savon

Costumes

Anne Lehto ja Kati Mantere

Producer

Nina Numminen

Stage manager

Maria Zilcher

Research has been supported by Jenny ja Antti Wihurin Rahasto, Taike, Uniarts Helsinki, Pro Artibus

References:

Carter Robert. 2013. The Kyoto School 􏰂 An Introduction. State University New York Press.          Shimizu, Hiroshi. 2020. The Logic of Ba as Life Knowledge- The theory of Co-Creation as Seen in Yagyu Shingage Ryu Swordsmanship. Berkley. Yagyukai.